Kevät tulee kohisten! Päivät ovat pidentyneet, aamulla kuulin lokkien huutelevan ja jääkaapissa valkosipuli on taas intoutunut kasvattamaan uusia hennonvihreitä varsia. Aina ihmettelen, mistä se valkosipuli siellä pimeässä jääkaapissa tietää kevään koittavan?
Kevään myötä meidän perheellemme on luvassa uusia tuulia. Olemme muuttamassa uuteen kotiin vielä ennen kesää ja suunnittelemme jo täyttä päätä tulevaa remonttia. Uusimme tulevaan kotiimme keittiön ja eräs tärkeitä näkökohtia uuden keittiön suunnittelussa on ollut se, että siellä mahtuvat myös lapset leipomaan ja kokkailemaan kanssani.
Moniin ruokiin ja leivonnaisiin saankin idean lapsiltani. He saattavat kaupassa tai mainoksissa nähdä jotain, mitä haluaisivat syödä ja kysyvät, osaisinko tehdä vastaavaa heillekin kaikettomana. Aina lupaan ainakin yrittää. Nämäkin leppäkerttusuolakeksit ovat syntyneet kuopuksen toiveesta. Hän näki vastaavien kuvan ulkomaisessa ruokalehdessä ja ilmoitti haluavansa syödä leppäkerttuja 🙂
Nämä leppäkertut sopivat mainiosti erilaisiin kevään ja kesän juhliin sekä vaikka lastensynttäreille suolaiseksi tarjottavaksi. Itsetehtyjen suolakeksien tilalla voi toki käyttää myös kaupasta saatavia sopivia keksejä (esim. meillä leppäkerttuja tehty Semperin Chia Crackersien päälle) tai leikata vaikka sopivasta vuokaleivästä pyörylöitä. Myös tuorejuustolevitteen tilalla voi käyttää muita erilaisia tahnoja ja levitteitä oman maun mukaan.
Kikhernekeksit
♥ 1,2 dl kikherne- eli gramjauhoa
♥ 2 rkl ravintohiivahiutaleita
♥ 1/4 tl leivinjauhetta
♥ 1/4 tl suolaa
♥ 1/8 tl kurkumaa
♥ 1 tl oliiviöljyä
♥ 2-4 rkl vettä
Sekoita kulhossa kuivat aineet keskenään. Lisää öljy samalla sekoittaen ja tämän jälkeen vesi yksi lusikallinen kerrallaan kunnes taikinasta tulee yhtenäinen, kiinteähkö pallo. Kääri taikinapallo tuorekelmuun ja anna levätä kymmenisen minuuttia.
Jaa taikina kahtia. Kauli toinen puolisko kikhernejauhoilla kevyesti jauhotetulla alustalla n. 0,5 cm paksuksi levyksi ja ota pyöreällä muotilla kuvioita. Tee samoin lopulle taikinalla.
Siirrä keksit leivinpaperin päälle uunipellille ja pistele niihin kevyesti haarukalla reikiä. Paista uunissa 180 asteessa 15-20 minuuttia. Anna jäähtyä pellillä. Jäähtyessään kekseistä tulee rapeita.
Täyte ja leppäkertut
♥ 1 pkt maustamatonta kasvipohjaista tuorejuustoa (esim. Violife Creamy)
♥ 1 valkosipulinkynsi hienonnettuna
♥ (suolaa)
♥ tuoretta ruohosipulia
♥ punaisia kirsikkatomaatteja
♥ mustia kivettömiä oliiveja
♥ mustaa elintarvikeväriä
Sekoita kulhossa tuorejuuston joukkoon valkosipulisilppu ja hienonnettua ruohosipulia sekä halutessasi myös ripaus suolaa. Halkaise oliivit kahdeksi puolikkaaksi ja tomaatit neljään osaan. Leikkaa ruohosipulin varresta noin 1,5 cm pituisia pätkiä.
Levitä kekseille tuorejuustoseosta ohueksi kerrokseksi. Asettele kekseille oliivin puolikkaat leppäkerttujen päiksi ja tomaatinpalat siiviksi. Pujota kaksi ruohosipulin pätkää oliivien rei’istä tuntosarviksi. Maalaa mustalla elintarvikevärillä (esim. cocktailtikun avulla) tomaattisiipiin pilkkuja.
Simppeliä sormiruokailua – Marjut Ollila
Hiljattain on ilmestynyt uusi kotimainen sormiruokailusta kertova kirja Simppeliä sormiruokailua. Kirjan kirjoittaja on suositun Simppeli sormiruokakeittiö –blogin ja yhteisön perustaja Marjut Ollila.
Sormiruokailussa on pitkälti kyse lapsentahtisesta siirtymisestä kiinteisiin ruokiin. Lapsi saa itse määritellä mitä, kuinka paljon ja missä tahdissa hän syö tarjolla olevia ruokia. Vanhempien tehtävänä on tarjota lapselle sopivia ruokia ja vastata turvallisuudesta. Sormiruokailussa lapsi saa tutustua ruokiin rauhassa kaikilla aisteillaan ja oppii samalla myös motorisia taitoja. Ennen sormiruokailun aloittamista on varmistuttava, että lapsella on siihen riittävät valmiudet.
Kirjassa avataan sormiruokailun perusteita ja kerrotaan mm. milloin vauva on valmis aloittamaan kiinteät ruuat, mitä kaikkea vauva voi syödä ja mitä hänelle kokkaillessa tulee ottaa huomioon. Samalla käydään myös läpi sormiruokailun yleisimmät kompastuskivet.
Kirjan tekstit on tarkistanut joukko asiantuntijoita (mm. ravitsemusterapeutti, ensihoidon ammattilainen, lasten syömiseen erikoistunut fysioterapeutti, lasten allergologi), joten luotettavaa tietoa on tarjolla laajalti aiheeseen liittyen. Kirjasta löytyy myös viisikymmentä sormiruokareseptiä, jotka noudattavat virallisia ravitsemussuosituksia.
Näin lasten syömisvaikeuksiin erikoistuneen terapeutin näkökulmasta kirjan tärkeintä antia on sormiruokailun ideologian lasta kunnioittava ja lapsen tahtiin etenevä kiinteiden tarjoaminen ja ruokailu. Kirjassa tuodaan esille kauniisti, mutta selvästi lapsen kiinteisiin siirtymisen ja koko syömisen kulmakivet, jotka kantavat lapsen elämässä pitkälle eteenpäin luoden syömiseen positiivisen ja mutkattoman suhteen. Näitä periaatteita noudattamalla ehkäistään myös syömisvaikeuksien syntyä. Lapsentahtinen sormiruokailu on usein hyvä vaihtoehto myös lapsille, joilla on aistiyliherkkyyksiä tai muuten pulmia syömisessä.
Sormiruokailun ja muutoinkin lasten syömisen johtoajatuksia ovat:
“Kun vauva saa syödä ja oppia omassa tahdissaan ja tutustua ruokiin eri aisteillaan, on touhu yhtä kivaa kuin leikkiminen.”
“Vauva saa päättää mitä, miten paljon ja missä tahdissa syö. Aikuisen tehtävänä on päättää, mitä vauvalle sopivaa ruokaa laitetaan tarjolle ja milloin.”
“Vauva saa tutustua ruokiin kaikin aistein. Hän saa tutustua ruoan väreihin, muotoihin, koostumuksiin ja tuoksuihin. Hän oppii miltä eri ruoka-aineet näyttävät, maistuvat, miltä ne tuntuvat kädessä ja suussa.”
“Vauvan luontaista kylläisyyden säätelyä ei saa häiritä tuputtamalla tai esimerkiksi vaatimalla, että lautanen syödään tyhjäksi. Jokainen tietää itse parhaiten vauvasta asti milloin on kylläinen.”
Vaikka kirja keskittyy kiinteiden ruokien aloittamiseen, ei rintamaidon/äidinmaidonkorvikkeen merkitystä ole unohdettu. Kirjassa korostetaan maidon olevan alle yksivuotiaan lapsen tärkein ravinnonlähde ja imetykselle sekä vauvantahtiselle pulloruokinnalle on omistettu kokonainen oma lukunsa. Lempeästi myös muistutetaan siitä, ettei kiinteiden ruokien aloittamisella ja niiden lisäämisellä ole kiirettä eikä kiinteiden syöminen useinkaan saa vauvoja nukkumaan yöllä sen paremmin.
Tärkeää tietoa kirjassa on myös lapsen motoristen valmiuksien huomioiminen, joka usein helposti jää toissijaiseksi kiinteiden ruokien tarjoamisen aloittamista mietittäessä. Sopivan syöttötuolin valintaankin saa kirjasta opastusta.
Kirjan sormiruokareseptit ovat mukavan helppoja ja yksinkertaisia. Allergisten lasten äitinä ilahduin erityisesti ohjeiden muunneltavuudesta. Suurimmassa osassa ohjeita aineksina mainitaan vain ”hiutaleita”, ”öljyä”, ”sopivaa kasvimaitoa” tai ”jauhoja”, jolloin kukin voi käyttää lapselleen sopivia aineksia ruokarajoitukset huomioiden. Monissa ohjeista käytetään tosin kananmunaa, mutta kirjassa on myös neuvoja munan korvaamiseen.
Ohjeita voi mielestäni soveltaa myös isommille lapsille lisäämällä esimerkiksi hieman mausteita makua tuomaan. Erityisesti isompienkin allergikkojen perheissä monet ohjeista ovat toimivia ohjeiden melko vähäisten raaka-aineiden määrän ja muunneltavuuden vuoksi. Itse jo suunnittelen tekeväni mm. kookos- ja bataattivohveleita (ilman kananmunaa) lapsilleni.
Tätä kirjaa voin lämmöllä suositella kaikille vauvojen vanhemmille sekä muille vauvojen syömisestä kiinnostuneille!
Hyvää Ystävänpäivää kaikille! Kävin tänään pitkästä aikaa katsomassa blogin kävijämääriä ja teitä Kaikettoman ystäviä on vieraillut sivustolla jo lähes 200 000 henkeä! Kiitos ♥
Kuopuksen kanssa kävimme viime viikolla allergialääkärillä päivittämässä tilannetta. Lääkäri on tuntenut hänet syntymästä asti ja olemme olleet seurannassa ja hoidossa säännöllisesti kuuden vuoden ajan.
Kuopuksen vointi aaltoilee kaikesta huolimatta edelleen ja lääkäri tuumasikin, että refuksi tulee olemaan hänen elämässään aina seuralaisena. Allergioitakin kun edelleen on laajasti, ei niidenkään suhteen enää pikaisia ihmeparantumisia ole luvassa. Vaikka tämä oli toki itselläkin jo tiedossa, lääkärin sanomana se kuitenkin veti pariksi päiväksi mielen hieman matalaksi.
Lääkärikäynnillä päädyttiin myös poissulkumielessä vielä tutkimaan mastosytoosia. Mastosytoosi on harvinainen sairaus, jossa syöttösoluja kertyy poikkeavasti eri kudoksiin ja elimiin. Se saattaa oireilla iho-oireina, refluksina, vatsavaivoina ja allergisina reaktioina.
Meillähän perheessä jo on yksi harvinainen (siskon eosinofiilinen esofagiitti), joten todennäköisyys mastosytoosille kuitenkin aika pieni. Kuopus on onneksi oma aurinkoinen itsensä eikä murehdi allergioita tai muutakaan, joten minäkin taas totesin meillä asioiden olevan kuitenkin vallan hyvin.
Viime päivät olemme herkutelleet laskiaispullilla mansikkahillon ja kookoskermavaahdon kera, mutta tänään herkkupaloina hieman terveellisemmät vadelma-kookospalat. Ohje on mainio kookoksen ystäville ja helposti muokattavissa omien rajoitusten mukaan.
Muroiksi sopivat mitkä vain itselle sopivat murot tai puffatut viljat. Kookossiirapin tilalla voi käyttää myös hunajaa, agavesiirappia tai vaahterasiirappia (mikäli käyttämäsi murot ovat sokeroituja, voit vähentää makeutuksen määrää tai jättää sen kokonaan pois). Riisimaidon tilalle sopii myös kookosmaito, muut kasvimaidot tai vaikkapa vaalea mehu. Vadelmat voi mainiosti vaihtaa muihin marjoihin.
♥ 3 dl kookoshiutaleita
♥ 3 dl sopivia muroja tms.
♥ 2 rkl kookosöljyä
♥ 2 tl kookossiirappia (tai muuta siirappia)
♥ 2 tl riisimaitoa (tai muuta sopivaa nestettä)
♥ 0,5 dl vadelmia
♥ (punaista elintarvikeväriä)
Vuoraa leivinpaperilla noin 15 cm x 15 cm kokoinen nelikulmainen vuoka tai astia. Mittaa tehosekoittimen tai monitoimikoneen kulhoon 1,5 dl kookoshiutaleita, 1,5 dl muroja, 1 rkl kookosöljyä, 1 tl siirappia ja 1 tl riisimaitoa. Jauha hienoksi, tasaiseksi massaksi. Kumoa massa vuokaan ja painele tiiviisti vuoan pohjalle. Laita vuoka jääkaappiin jähmettymään ja valmista sillä aikaa toinen taikinakerros.
Mittaa loput ainekset (myös vadelmat) tehosekoittimen tai monitoimikoneen kulhoon ja jauha tasaiseksi massaksi. Mikäli haluat intensiivisemmän punaisen värin massalle, voit lisätä elintarvikeväriä massan joukkoon. Kumoa punainen massa vuokaan edellisen taikinakerroksen päälle ja painele tasaiseksi kerrokseksi.
Laita vuoka pakastimeen 1-2 tunniksi ja irrota tämän jälkeen taikinalevy varovaisesti vuoasta leivinpapereiden avulla. Leikkaa levy haluamasi kokoisiksi kuutioiksi tai ota siitä piparimuotilla kuvioita. Koristele vielä halutessasi esim. nonparelleilla tai pakastekuivatun mansikan murusilla. Vadelma-kookospalat säilyvät jääkaapissa noin viikon ja pakastimessa kolmisen kuukautta.
