Aina välillä on kokeiltava lapsille vältössä olevia ruoka-aineita. Kovin usein emme enää näitä tee, koska sopivan hetken löytäminen tuntuu kovin hankalalta. Lapsen tulisi olla täysin terve, oireeton ja hyvävointinen ennen kokeilua ja harvassa ovat ne päivät, jolloin ei mitään ole meneillään. Flunssien, lääkevähennysten, levottomien öiden, monivitamiinin sisäänajon jne. aikana ei kokeiluja voi tehdä. Oireiden seuraaminen on muutenkin riittävän haastavaa, joten mitään ylimääräistä ei voi olla samaan aikaan käynnissä. Ruoka- ja oirepäiväkirjan kanssa oireita ja niiden aiheuttajaa voi yrittää metsästää, mutta melkoinen salapoliisi siinä saa olla. Oman haasteensa asiaan tuo, ettei ikinä voi olla täysin varma siitä, mitä lapset kodin ulkopuolella (koulussa, päiväkodissa, kerhossa) syövät. Oireetkin alkavat usein viiveellä hieman epämääräisesti ja salakavalasti: aamuisin pientä köhinää ja töhinää, välillä hetkittäisiä vatsakipuja, ehken huonoa oloa, joka kuitenkin menee pian ohi. Altistuksen jatkuessa oireet sitten pahenevat ja niistä toipuminen vie taas oman aikansa.
Pian 5-vuotta täyttävä kuopus haaveilee säännöllisesti soijajogurteista, joita söi taaperona. Soija on ollut jo monta vuotta poissa kummankin lapsen ruokavaliosta. Esikoiselta soija tiputettiin pois ee-diagnoosin myötä ja myöhemmin soija näkyi koholla myös allergiatesteissä. Kuopus joi soijamaitoa noin vuoden ajan 1-2 -vuotiaana, kunnes herkistyi sillekin ja soijatuotteet jätettiin kokonaan pois. Jogurtit olivat kuitenkin tehneet lähtemättömän vaikutuksen, joten tämän vuoksi kokeiluun valittiin nyt ne.
Ensimmäisenä päivänä kumpikin sai jogurttia yhden teelusikallisen, seuraavana kaksi ja kolmantena jo 4 teelusikallista. Neljäntenä päivänä molemmat saivat syödä oman kokonaisen purkillisen jogurttia. Lapset olivat sydäntäsärkevän onnellisia jogurteistaan. Maistelivat ja haistelivat, kehuivat kilpaa, kuinka ihanaa jogurtti oli. Kuulemma parempaa kuin suklaavanukas. Molemmat vakuuttelivat, ettei yhtään ole huono olo eikä tunnu kurjalta missään. Olisivat halunneet toiset purkilliset. Niin kovasti toivon, ettei mitään kunnon oireita tulekaan. Tulisivat niin onnellisiksi, jos saisivat edes silloin tällöin yhden jogurtin.
Jogurtin sopivuutta seuraillessa voimme kuitenkin herkutella monella muulla. Anoppini hankki vuosi sitten hyötykasvikuivurin ja on sen avulla tehnyt meille kuivattuja omena- ja persimonlastuja, kuivattuja mustikoita ja puolukoita, sipulijauhetta, marja-aroniajauhetta ja vaikka mitä muuta. Herkullinen ja terveellinen välipala, eväs tai jälkiruoka ovat kuivatut hedelmälastut. Koululaisemme ottaa usein kuivattuja omenalastuja mukaan reppuun pitkiä koulupäivä varten. Kotimaisista omenista tehdyistä lastuilta tulee niin makeita, että käyvät mainiosti sokeriherkkujen korvikkeena. Persimonlastut puolestaan ovat sekä makeita, että erittäin kauniita ja kelpaavat tarjolle moneen tilaisuuteen.
♥ persimoneja (kakihedelmiä) tai kotimaisia omenoita
Pese ja kuori hedelmät huolella. Poista omenista siemenkodat. Viipaloi hedelmät mahdollisimman ohuiksi siivuiksi. Levitä viipaleet kuivurin tasoille. Anna viipaleiden kuivua rauhassa noin 40 asteessa 4-5 tunnin ajan (aika riippuu viipaleiden paksuudesta, veitsellä leikatessa tulee väkisinkin paksumpia viipaleita kuin esim. mandoliinilla siivutettaessa ja tällöin aika saattaa olla tuplastikin pidempi), kunnes viipaleet ovat kuivia. Viipaleet saavat jäädä hieman pehmeiksi ja nahkeiksi. Säilytä valmiita hedelmälastuja paperipussissa.
Jos et omista hyötykasvikuivuria, voit valmistaa hedelmälastuja myös uunissa. Levitä tällöin ohuet viipaleet leivinpaperin päälle uunipellille ja paahda uunin keskiosassa 175 asteessa noin puolisen tuntia. Uunissa lastuista tulee rapeampia kuin kuivurissa.
Pienet Sydämellä ♥
Lapset ovat tämän viikon syyslomalla. Meillä aikuisilla ei varsinaista lomaa ole, mutta olemme saaneet järjestettyä viikon niin, että olemme vuoropäivin töissä ja kotona lasten kanssa. Puoliääneen pohdin ennen vapaapäivääni, että mitähän puuhaa keksisimme. Kuopuksella oli heti vastaus valmiina ja hän hihkaisi silmät säihkyen: “Leivotaan!” Ja mehän leivoimme 🙂 Aloitimme näistä siemenkekseistä ja lopetimme vaaleisiin pikkuleipiin (niistä ohje luvassa myöhemmin).
Lasten kanssa leipominen on aina hieman sotkuista sisältäen sähläystä ja kinastelua (kuka saa sekoittaa, kuka saa kaataa, kuka viimeksi sai ensimmäisenä maistaa taikinaa, kuka on liian lähellä ketäkin, kenellä on parempi kulho jne.), mutta se on kaiken sen arvoista. Yhdessä tekeminen on tärkeää niin äidille kuin lapsillekin. On ilo huomata, kuinka lapset osallistuvat innoissaan, oppivat mittaamaan ja punnitsemaan, kuinka sekoittaessa jauhot eivät enää (ainakaan aina) pöllyä pitkin pöytiä, kuinka taikinasta suurin osa ei enää päädy lattialle ja suuhun vaan oikeaoppisesti uunipellille ja kuinka uuniin kurkkiessaan he oppivat erottamaan milloin on valmista. Saaman päivän iltana iltapalalla istuessamme maistelimme vielä viimeiseksi leipomuksiamme. Lapset söivät keksejä hiljaisuuden vallitessa. Sitten esikoinen huokaisi: “Olipa hyviä! Me ollaan sitten taitavia!” Mitäpä siihen lisäämään 🙂
Nämä siemenkeksit sopivat mainiosti terveelliseksi ja energiapitoiseksi välipalaksi tai evääksi. Voit itse tehdä sopivan siemensekoituksen tai ostaa kaupasta valmiita pusseja. Itse käytin tällä kertaa valmista siemenrouhepussia, joka sisälsi pellavan-, auringonkukan-, kurpitsan- ja chiansiemeniä sekä gojimarjoja (Lidl). Tässä pussissa kuitenkin varoitus mahdollisista jäämistä mm. pähkinöistä, joten kaikkein herkimmille eivät sovi. Siemenet ovat pullollaan hyviä rasvoja, proteiinia, kuituja ja magnesiumia. Kekseissä ei myöskään ole ollenkaan valkoista sokeria vaan ne makeutetaan hunajalla.
Keksit maistuvat mainiosti ihan sellaisenaan, mutta halutessaan herkutella, niitä voi dippailla esim. hedelmäsoseeseen tai sulaan suklaaseen.
♥ 3 dl siemensekoitusta (auringonkukansiemeniä, pellavansiemeniä, kurpitsansiemeniä, chiansiemeniä jne.)
♥ 0,5 dl kookoshiutaleita
♥ 1 rkl hunajaa
♥ Ripaus suolaa
♥ 0,5 dl kylmää vettä
Jauha siemenet karkeaksi jauhoksi monitoimikoneessa tai tehosekoittimessa. Laita siemenjauhe kulhoon ja lisää joukkoon muut ainekset. Sekoita lusikalla tasaiseksi massaksi. Laita taikina jääkaappiin jähmettymään noin puoleksi tunniksi.
Kumoa taikina kahden leivinpaperin väliin ja kauli paperin läpi tasaiseksi, noin 0,5 cm paksuiseksi levyksi. Leikkaa piparimuoteilla keksejä ja laita leivinpaperin päälle uunipellille. Paista 150 asteisessa uunissa noin 15 minuuttia. Anna jäähtyä rauhassa.
Joskus uhkaa iskeä epätoivo. Eikö tämä koskaan lopu? Sydän särkyy oman lapsen puolesta, jolla on taas huono olo. Takana on usean kuukauden hyvä jakso, pisin koko lapsen kahdeksanvuotisen elämän aikana. Lapsi on ollut iloinen ja puuhakas, syönyt ja nukkunut hyvin, pursunnut elämäniloa ja rakkautta. Lääkevähennys (kortisoni) näytti sujuvan loistavasti ja annos saatiin syksyn aikana laskettua puoleen. Mutta sieltä se taas tuli. Ensin näkyi lisääntynyt levottomuus, sitten ärtyisyys, päänsäryt ja raajakivut, alkoi matkapahoinvointi. Sitten iltanukahtaminen alkoi olla hankalaa, öisin hän nukkuu levottomasti, nieleskelee ja narskuttaa hampaita, vatsakivut alkoivat. Jos vanhat merkit pitävät paikkaansa, seuraavana on vuorossa ruokahalun väheneminen ja huonovointisuus. Äidin päässä risteilee vaihtoehtoja syylliseksi: Lääkevähennys? Luumut? Mandariinit? Pari viikkoa sitten vahingossa syöty minimaalinen määrä tattaria? Ulkohomeet? Kodin ulkopuolella mahdollisesti saatu kielletty ruoka-aine? Tähtien asento?
Taas on tartuttava toimeen. Ostettava kaupasta uusi vihko ruoka-ja oirepäiväkirjaksi. Kirjattava joka suupala ja oire tunnollisesti ylös. Yritettävä löytää merkinnöistä se punainen lanka, joka johdattaa syyllisen jäljille. Oltava yhteydessä hoitaviin tahoihin. Neuvoteltava lääkemääristä ja niiden vaikutuksesta suunniteltuun ruokatorven tähystykseen. Hallittava omat hermonsa lapsen purkaessa huonoa oloaan käyttäytymisellään. Jatkettava normaalia elämää. Uskottava, että pian taas helpottaa.
Kaiken keskellä on edelleen laitettava päivittäin ruokaa. Uusia ohjeitakin tulee kokeiltua kaikesta huolimatta. Tämä lime-kookoskana on viimeisin kokeiluni. Maistui hyvin koko perheelle!
♥ 400 g broilerin rintafileitä
♥ suolaa
♥ pippuria
♥ 1 rkl kookosöljyä
♥ 1 punasipuli
♥ 0,5 punainen chili
♥ 2,5 dl vettä
♥ 2 tl luomu kanaliemijauhetta
♥ 0,5 limen mehu
♥ kourallinen tuoretta lehtipersiljaa
♥ 1,25 dl kookosmaitoa
♥ 1 rkl maissitärkkelystä sekoitettuna samaan määrään kylmää vettä
Ruskista broilerin rintafileet paistinpannussa kookosöljyssä. Mausta molemmin puolin suolalla ja pippurilla. Laita broilerit sivuun lautaselle. Kuullota samalla pannulla hienonnettu sipuli ja lisää sitten joukkoon hienonnettu chili (poista siemenet) jatkaen kuullotusta vielä hetken. Lisää pannulle vesi, kanaliemijauhe, limen mehu ja hienonnettu lehtipersilja. Anna kiehua hiljaksiin miedolla lämmöllä viitisen minuuttia. Lisää joukkoon kookosmaito ja anna porista vielä toiset viitisen minuuttia. Kaada pannuun veteen sekoitettu maissitärkkelys ja anna vielä kiehahtaa kunnes kastike sakeutuu. Asettele kastikkeen joukkoon broilerin rintafileet, peitä kannella ja anna hautua 5-10 minuuttia, kunnes kana on kypsää. Koristele vielä lehtipersiljan lehdillä ja tarjoile esimerkiksi riisin kera.
